Aika moni on, syystäkin, naureskellut sille miten en välttämättä ole noita nohevimpia tyyppejä kun ollaan tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tässäpä pieni opettavainen tarina siis aiheesta.
Alkuillan loppuaikoihin
Vaikken mikään varsinainen älykkö olekaani, oli meillä erään Olli-nimisen opiskelukaverini kanssa joskus tapana jutella baarissa jopa opiskeluasioista taikka muuten vain eettisistä, kulttuurisista taikka historiallisesti mielenkiintoisista asioista.
En tiedä nyt oliko tämä mitään noista edellä mainituista asioista, mutta joskus ’97 tai ’98 oltiin Ollin kanssa Palaveri-pubissa Joensuussa, ja puheenaiheeksi oli tullut sosiologia (jota Olli opiskeli) ja sen piiristä tarkemmin ottaen strukturalismi. Tällöin tapahtui jotain, mitä ei ole *koskaan* sen jälkeen minulle tapahtunut, ja josta olen yhäkin erittäin ymmälläni, nimittäin viereemme paukahtaa hymyillen pirteä blondi joka innokkaana esittää suoraan kysymyksen: “Hei, mistä pojat puhuu?” Tähän Olli vastasi heti rehellisesti ja älylliseen tapaansa: “Strukturalismista” – voi sitä tuskan määrää ja sen laatua mikä tytön kasvoilla näkyi sen muutaman sekunnin ajan ennen kuin tämä sai kysyttyä meiltä: “MISTÃ??!”
Loppuillasta
Tapasimme myöhemmin illalla opiskelukaveriamme Tainaa, jolle kerroimme tapahtuneesta ja joka päivitteli sitä miten me emme sitten ollenkaan tiedä mitä tytöille pitää puhua. Jäimme sitten odottelemaan kun Taina kävi hakemassa viereiseltä grilliltä jonkun hampurilaisen – kasvishampurilaisen tietenkin.
Kun Taina tulee hampurilaisen kanssa luoksemme ja kysäisee sitten saapuessaan että “Mistä te puhutte?”, niin kumpikin vastaa yhteen ääneen: “Fraktaaleista.”
Olimme kuulemma aivan toivottomia tapauksia..
Paljon myöhemmin (eli ns. “Mitä olen vuosien aikana oppinut”-osuus)
Viime kesänä kun olin Big Band -viikkojen aikana paukauttamassa Imatralle junalla ja oli kitarakin messissä niin joku tyttö tuli siihen että “Oho, ootsie tulossa soittamaan tänne?!” .. mie vaan pienen tauon jälkeen katon tyttöä, totean että “e.” ja tuijottelen taas ohi kiitävää maisemaa.
-jarkko